Julkaisemme alkutalven kunniaksi uuden juttusarjan, joka on nimeltään Piinapenkki. Sivun ja juttujen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ketään piinata, vaan tutustua erinäisten haastattelujen merkeissä haastateltavaan itseensä, sekä hänen ajatuksiin urheilusta ja hieman muustakin. Juttuja julkaistaan mahdollisimman tasaisin väliajoin ja aina silloin, kun juttuja keretään tekemään. Haastateltevat tulevat olemaan aikuisurheilijoita, nuorten sarjalaisia, sisulisäikäisiä, sekä muita seurassa vaikuttajia. Nyt on aika istuuntua hetkeksi Piinapenkkiin!

Piinapenkissä ensimmäisenä seuran uusi tulokas Janne “Konan” Heikkinen

Janne, olet ollut syksystä lähtien vahvasti mukana Kuopion NMKY:n toiminnassa. Kuinka olet päätynyt perinteikkään Namikan riveihin?

Namikan perinteiset rivit oli mietinnässä jo syksyllä 2008. Tarjouksen seuravaihdosta Namikaan esittivät Matti Röppänen ja Olli Pulkkanen. Silloin ei vielä ollut niin suurta halua tulla uuteen seuraan, koska VarkKV rivissä oli halu menestyä. Vuotta myöhemmin muutos kuitenkin tapahtui ja suurimpana tekijänä oli kovan viestiporukan kasaaminen SM-viesteihin.

Kyllä kyllä, ensi kesän SM-viestit Pedersöressä ovat siis vahvasti mielessä. Namikallahan oli jo viime vuonna useita joukkueita SM-viesteissä mukana ja myös ensi vuonna on tarkoitus lähettää liuta menestyviä tiimejä kisaamaan. Millaista uraa olet ehtinyt yleisurheilun parissa tähän saakka luomaan?

Yu:n parii ajauduin isoveljien jalanjälkiä pitkin. Ekat kisat tuli suoritettua jo viiden vanhana. Aktiivisesti olen kisaillut vuodesta -97 lähtien ja periaatteessa kolusin kaikkia lajeja läpi. Jossain vaiheessa sisulisäikää huomasin kestomatkojen kulkevan parhaiten, joten niistä tuli lempilajit. Kestävyysjuoksuharjoittelun aloitin kuitenkin vasta syksyllä -03 Arto Sikasen opissa. Arto on karttulalainen valmentaja, joka otti minut siipiensä alle, koska Varpaisjärven Vireellä (kasvattajaseura) ei ollut tarjota kestovalmennusta silloisina aikoina. Sieltä on ura tasaisesti kehittynyt eteenpäin ja SM-kilpailuja on nuorten sarjoissa tullut kierrettyä. Parhammillani olen ollut 10 sakissa SM-karkeloissa. Valitettavasti jalkavaivoja on mahtunut myös uran varrelle, mutta toivon mukaan ne ovat takana.

Monipuolinen harjoittelu on siis tullut tutuksi jo pienestä pitäen, muistanpa sinun kolunneen jopa kymppiottelut läpi ja keihäskin on lentänyt mallikkaasti. Sinulla ja Artolla on ollut muutamien vuosien yhteistyö ja tulostakin olette saaneet varsin mukavasti aikaan. Pitääkö paikkansa, että valmennuskuvioihin on kuitenkin tulossa muutosta?

Kyllä, monipuolisesti on tehty ja jokainen terve mies voi 10-ottelun suorittaa ja keihäshän on perinteikäs laji jonka “nylkkykin” taitaa! Kyllä muutokset valmennuskuviosta pitävät paikkansa. Arton kanssa on ollut hyvää yhteistyötä melko kauan. Ajatukset valmennuksen muuttamiseen lähti minulta. Aina on Artsin kanssa ollut syksyisin puintia, että millaista harjoittelua aloitetaan toteuttamaan ja niin oli nytkin. Nostin ns. kissan pöydälle ja kerroin haluavani hieman lisää nopeus- ja voimaharjoituksia, sekä yleisesti laajemman vauhtiskaalan käyttöä. Artsi oli samoilla linjoilla ja loppupeleissä yhteistuumin päätettiin, että voin kokeilla hyvällä omatunnolla Ollin metodeja. Lisäksi etuna tuli se, että porukassa treenaminen mahdollistuu nyt entistä paremmin, koska Ollihan valmentaa myöskin Mattia. Porukan tekeminen potkii varmasti itse kutakin hyvin eteenpäin. Ei siinä vaihdoksessa sen kummempaa draamaa ole taustalla ja hyvillä mielin on itse kukin. Yleisesti ottaen on tärkeintä, että urheilija kehittyy, ei niinkään väliä kenenkä nimi on kohdassa: Valmentaja.

Loistavaa, hommahan vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselle ja hyvälle kaikin puolin. Mahdut vielä ensi kesänä nuorten sarjoihin. Onko kesälle jo asetettu millaisia tavoitteita?

Tärkeintä tulevalle vuodelle on saada treenata terveenä. Uskon pystyväni parantamaan kaikilla matkoilla ennätyksiä, jos kaikki menee kuten suunnitellaan. Nuorten sarjat antaa vielä lisäsuolan ensi kauteen. Nuorten SM-hallit on kotikisa jossa olisi hienoa olla mukana, saa nähdä kerkeääkö kuntoutua leikkauksen jäljiltä riittävän mukavaan iskuun. Kesällä on hienoa saada juosta vielä yhdet nuorten kisat, joihin kannattaa kuntopiikki rakentaa, sillä KK:t saattavat vielä tulevalle vuoden olla himpun liian kaukana. Seuraavina vuosina sitten viimeistään niihin karkeloihin!

Mitäs sitä mies ehtii seuratoiminnan ja oman urheilu-uran ohella vääntää?

Hieman tuntuu, että muuta toimintaa ei aina edes eroita seuratoiminnasta. Nimittäin vapaallakin tulee oltua Matin ja Ollin, sekä heidän kumppaneiden seurassa. Monesti puinnit ajautuu urheiluun ja etenkin yleisurheiluun. Muustakin toki puhutaan ja kaikkea kivaa porukassa tehdään. Lisäksi muitakin vanhoja tuttuja tulee nähtyä ja mielellään sitä vapaa-aikansa jakaa muiden ihmisten kanssa. Yleistäen, niin arkipäivän rutiinien ohella lopun aikaa tulee vietettyä jonkinlaisessa kaveriporukassa.

Namika on tunnetusti hyvin yhtenäinen seura ja seuratoimijat ovat tiiviisti yhteyksissä myös vapaa-ajalla. Löytyykös urasuunnitelmia urheilun ulkopuolella?

Kyllähän niitä löytyy. Leikkisästi voisi sanoa, että vuosien “painostuksen” jälkeen hain poliisikouluun. Lukioaikana ja intissä ollessa ammatti alkoi itseäni kiinnostamaan ja nyt syksyllä hain sitten kouluun. Vielä ei ole virallista päätöstä koulun suhteen tullut, mutta olen suorittanut terveystarkastuksen ja muut rutiiniit, jotka tehdään vain niille, jotka kouluun tullaan hyväksymään. Joten pullat alkaa olla hyvin uunissa ja melkeinpä jo kypsiä!

Hienoa, onnea tästä! Ammattihan on seurassamme melko suosittu entuudestaankin. Ei tässä muuta kuin tsemppiä tulevaan kauteen ja kaikkiin koitoksiin tulevaisuudessa!

Kiitoksia, kiitoksia. Stemppiä jokaisen muunkin Namikalaisen treeneihin ja koitoksiin! Kentillä törmäillään!